Suomi ei ole tunnetustikaan kesäolympialaisissa mitaleilla juhlinut, mutta parhaillaan Lontoossa käynnissä olevat kisat ovat viimeistään todistaneet sen, mitä moni on pelännyt jo pitkään - Suomalainen huippu-urheilu ui syvemmissä vesissä kuin koskaan.

Kukaan tuskin odotti Lontoon kesäolympialaisista mitään suomalaisten mitalijuhlaa, mutta tämän viikon ylivoimaisesti surkeimmat suomalaissuoritukset on nähty Lontoon olympiastadionilla.

Sanni Utriainen jäi naisten keihäskarsinnan viimeiseksi astuttuaan kaikki heittonsa yli. Tosiasiassa Utriaisen heitot putosivat n. 45 metrin paikkeille ja välttääkseen pahimman häpeän, päätti Utriainen astua heitot yli. Utriainen on heittänyt tälläkin kaudella liki 60 metriä, mutta kovan paikan tullen pää ei kestänyt ja tulostaso romahti. Kisan jälkeisessä haastattelussa Utriainen hihitteli selitykseksi maltin puutteen ja tekniikan sekoamisen kesken heittojen.

- Kyllä tästä nyt tuli opintomatka. Mahtava kokemus kyllä. Katsomossa olivat isä, äiti ja sisko, joilta sain uskomattoman hienoa kannustusta, Utriainen kertoi haastattelussa karsinnan päätteeksi.

Tänään keskiviikkona 8. elokuuta olin repiä lopullisesti passini, kun tapahtui kisojen pohjanoteeraus suomalaisittain. Jere Bergius teki seipään karsintakierroksella kolme täydellistä mahalaskua 530:sta ja suomalainen ei saanut tulosta laisinkaan. Bergiuksen kolmesta yrityksestä yksi päätyi läpijuoksuun ja kahdesti Tampereen Pyrinnön kasvatti jäi noin metrin päähän rimasta. Tällä kaudella 572 hypännyt Bergius jäi kesän pääkisassaan liki puoli metriä kauden parhaasta suorituksestaan ja sitä voidaan pitää totaalisena epäonnistumisena. Kaikki selitykset väärästä askelmerkistä tai huonoista olosuhteista voidaan sivuuttaa heti. Silloin kun kisataan isoimmista mahdollisista palkinnoista, ei selittäjille tai selityksille ole sijaa.

Bergiukselle ei riittänyt pelkkä riman alitus korkeuspaikalla, vaan sama meno jatkui myös median edessä. YLE:n haastattelussa Bergiuksen muminasta sai hädin tuskin selvää ja esimerkiksi Urheilulehden edustaja ei ollut saanut Bergiukselta kommentia laisinkaan.

- En ole nyt oikein juttutuulella, oli vastaus UL:n toimittajan kysymykseen.

Toivotaan, että Bergius ei ilmaannu median eteen itkemään, kun sponsorit hänen taustaltaan lyövät rahahanat kiinni.

Tuuli Petäjän hieno suoritus purjelautailun RS:X -luokassa oli upea saavutus hopeamitaleineen, mutta se ei pelasta suomalaista urheilua. Suomalaista urheilua ei pelasta myöskään mahdollinen keihäsmitali, eikä kauniit korulauseet opintomatkoista tai pistesijoista. Olin puhkaista silmäni, kun huomasin Hjallis Harkimon hehkuttavan Sanoma Median iltapäivälehdessä kuinka hän haluaa auttaa Tuulia yhteistyökumppaneiden etsinnässä. Tämä kaikki siis noin tunti Tuuli Petäjän hopeapurjehduksen jälkeen:

- Voin auttaa häntä sponsorien etsimisessä, Harkimo lupasi Ilta-Sanomien verkkosivuilla.

Harkimo tuskin tiesi ennen olympialaisia kuka edes on Tuuli Petäjä.

Tämän hetken veikkausvoittovaroista n. 25% ohjautuu liikunnan pariin. Tästä 25 prosentista vain marginaalinen osa päätyy huippu-urheilijoille, jotka sitä eniten tarvitsisivat mahdollistaakseen heille täysipäiväisen harjoittelemisen ja parhaat mahdolliset olosuhteet optimaaliselle kehitykselle ja menestymiselle. Viime vuonna luku oli vielä yli 27%, joten suunta on alaspäin. Vertailukohdaksi voidaan ottaa taide, jonka edistämiseen menee noin 39% samasta kirstusta. Ymmärrän myös taiteen harrastajien kannan tässä asiassa, mutta kummalla on suurempi vaikutus koko kansakunnan hyvinvointiin, liikunnalla vai taiteella? Niinpä.

Harjoitusolosuhteet ovat Suomessa jälkeenjääneellä tasolla lähes joka puolella maata ja myös niihin olisi syytä panostaa. Ei ihme, että nykyajan nuoria kiinnostaa enemmän Nintendo Wii kuin yleisurheilu, kun olosuhteet ovat lähes poikkeuksetta surkeat. Tämä seikka on kiinni ainoastaan rahasta.

Myös lajiliitot ja päättäjät ovat poikkeuksetta saunaseura -tasolla ja kovemman luokan tuuletus kabineteissa tekisi varmasti hyvää. En halua kyseenalaistaa kaikkea osaamista päättävissä elimissä, mutta miksi nämä samat naamat ilmestyvät paikalle vain ja ainoastaan silloin, kun mitaleita jaetaan.

Suomen kokoisella maalla ei ole varaa antaa piiruakaan etumatkaa suurille maille millään osa-alueella. Tarvitsemme kaiken mahdollisen tuen ja osaamisen huippu-urheilun pariin, mikäli mielimme takaisin mitalikantaan. Ei Nuori Suomi -hössötyksiä, pään silittelyä ja vaikenemista. Parhaat ovat parhaita jo nuorena, ja heissä lepää Suomen tulevaisuus.

Panostakaa järjestelmään, panostakaa urheilijoihin, panostakaa Heihin.