Valioliigan mestaruustaisto näyttää sittenkin olevan todellinen tällä kaudella. Mitkä ovat ikimuistoisimpia mestaruustaistoja Englannissa vuosien varrella?

1947: Stoke sulaa kesällä

Jalkapallon palattua Englannissa jälleen täyteen kukoistukseensa sotien jälkeen, Stoke City oli erinomaisessa iskussa. ”Potters” oli tuolloisen First Divisionin kärkipaikoilla erikoisen kauden loppupuolella. Talvella iskenyt pakkasaalto keskeytti kauden pitkäksi aikaa ja pääsarjakausi venyi pitkälle keskikesään. Liverpool oli Stoken suurin uhkaaja, mutta sekaisin menneen kalenterin vuoksi Liverpoolin kausi päättyi neljään vierasotteluun. Näissä Reds menetti vain yhden pisteen, mutta silti mestaruus oli Stoken käsissä ennen Pottersin vierasottelua Sheffield Unitedia vastaan. Ottelu oli kauden viimeinen, Stoke oli sarjassa vasta neljäntenä mutta voitto veisi sen aina mestariksi saakka maalieron turvin.
Stoke sai Sheffieldiin mukaansa noin kymmenen tuhatta fania, joiden tyrmistykseksi ”Blades” nappasi kuitenkin kotivoiton 14.6. lukemin 2-1 ja mestaruus meni Liverpooliin.

1975: North London Derby

Keväällä 1975 mestaruus oli kahden kauppa: Leeds United ja Arsenal ratkaisisivat pokaalin kohtalon. Kuten vielä tuolloin oli mahdollista, Leeds oli jo pelannut omat ottelunsa Arsenalin aloittaessa kauden viimeisen kamppailun. Kohtalon oikusta tuo ottelun oli NLD, Pohjois-Lontoon paikallisottelu Tottenhamin ja Arsenalin välillä. Kotijoukkueena oli Tottenham, joka teki kaikkensa estääkseen mestaruutta matkaamasta naapuriin Arsenalin palkintokaappiin.
Arsenalin oli voitettava ottelu ollakseen mestari, muussa tapauksessa juhlat siirtyisivät Leedsiin. Ottelua pelattiin aina viimeisille minuuteille saakka maalittomassa tasatilanteessa, kunnes Ray Kennedy iski johtomaalin Arsenalille. Spurs painoi päälle viimeiset minuutit, mutta Arsenal kesti ja juhli liigamestaruutta verivihollisensa kotikentällä.

1989: Fever Pitch

Liverpool oli nautiskellut kultaisista vuosista ja nyt, kauden viimeiseen otteluun valmistautuessaan se tiesi että jopa yhden maalin kotitappio vastaan asettuvaa Arsenalia vastaan veisi Redsin jälleen mestariksi. Hillsborough’n katastrofista oli kulunut vain noin kuukausi ja kautta venytettiin liigan osalta, jotta joukkueet saisivat aikaa toipua tapahtumista. Liverpool ehti voittaa FA Cupin ennen kauden päätösottelua ja nousta mestarisuosikiksi. Kotitappiot olivat tuolloin Liverpoolille äärimmäisen harvinaisia ja Arsenal valtava altavastaaja. Arsenal siirtyi kuitenkin vierasjohtoon, eikä kotijoukkueen viimeistely ottanut onnistuakseen millään. Ottelun viimeisellä minuutilla entinen Liverpool-pelaaja, Michael Thomas pääsi pallonmenetyksen jälkeen läpiajoon ja siirsi pallon kauden viimeisellä potkulla Arsenalin mestariksi. Tapahtumiin viitaten tehtiin sittemmin kirja ja elokuva nimeltä Fever Pitch, joka toteutettiin myöhemmin myös baseball-teemalla.

1995: Unitedin hukattu mahdollisuus

Blackburn Rovers oli Valioliiga-aikakauden ensimmäisiä suurseuroja. Sen taustalla hääri teollisuuspohatta Jack Walker, joka teki tuon ajan mittakaavassa tähtihankintoja ja nimitti manageriksi yllättäen Liverpool-legenda Kenny Dalglishin. Blackburn oli sarjan kärkipään kamppailussa mukana loppumetreille asti ja lähti lopulta päätöskierrokselle piikkipaikalta. Roversin saldona oli ennen Liverpoolin kohtaamista 89 pistettä ja mestaruuden suurin uhka, Manchester United oli kaksi pistettä jäljessä. United oli hallitseva mestari, kun taas Blackburnin edellisestä mestaruudesta oli ehtinyt kulua 81 vuotta.
Blackburn siirtyi johtoon vierasottelussaan Anfieldilla, kun taas Manchester United kohtasi vieraissa West Hamin. Roversin johtoasema lipsui kuitenkin käsistä ja lopulta ottelu kääntyi viime hetkillä Liverpoolille Jamie Redknappin osumalla. Tilanne West Hamin ja Manchester United välillä oli tasan 1-1 ja vieraat saivat päälle hirvittävän myllyn tietäessään voittomaalin tuovan mestaruuden. Hetken kuluttua Blackburn sai tiedon, että päätösvihellys oli soinut Lontoossa ja Blackburn oli mestari. Näin Dalglish joukkoineen juhli mestaruutta stadionilla, jonka eräs katsomo kantaa tätä nykyä nimeä Sir Kenny Dalglish stand. 

2012: Agueerooooooo

Dramaattisista tarinoista kenties se dramaattisin. Mestaruudesta väänsivät Manchesterin joukkueet City ja United. Joukkueet lähtivät päätöskierrokselle tasapisteissä, Cityn johtaessa sarjaa maalierolla. Unitedin vierasottelu Sunderlandia vastaan oli jo ehtinyt päättyä voittoon Wayne Rooneyn maalilla, kun taas City oli yllättäen tappiolla kotonaan Queens Park Rangersia vastaan. Kun pelikello näytti varsinaisen peliajan päättymistä Manchesterissa, City tarvitsi voiton juhliakseen ensimmäistä mestaruuttaan 44 vuoteen. Lisäaikaa oli luvassa, sillä toisella puoliajalla oli nähty QPR:n kahden maalin lisäksi myös vieraille tuomittu ulosajo.
90+2 minuutilla jo epätoivoon vaipunut kotiyleisö sai päälle mekkalan Edin Dzekon puskettua pelin väkisin tasoihin. Sunderlandissa mm. vaihtopenkillä koko ottelun istunut, ensimmäistä liigamestaruuttaan metsästänyt Michael Owen oli pelipuvussa valmiina juhlimaan mestaruutta fanien edessä. City painoi päälle omassa ottelussaan ja Valioliigaurallaan tuohon saakka (ja sen jälkeen) ilman maalisyöttöä ollut Mario Balotelli siirsi pallon Sergio Agüerolle, jonka laukaus painui verkon perukoille kellon näyttäessä lukemia 90+5. Kirjaimellisesti kauden viimeisellä potkulla ratkennut mestaruus yhdistetään vahvasti brittiselostaja Martin Tylerin ”AGUEEROOOOOO” -huutoon argentiinalaisen iskiessä ratkaisuosuman.

2019: Kaikkien aikojen pistekarkelot

Kun Valioliigakautta 2018/19 oli jäljellä yhdeksän kierrosta, Manchester City ja Liverpool vaikuttivat jo karanneen muilta. Joukkueilla oli eroa yksi piste Cityn hyväksi ja kumpikin oli kerännyt tuohon mennessä jo mehevän määrän pisteitä. Cityllä pinnoja oli 71 ja Liverpoolilla 70. Paine oli korkealla kummassakin leirissä, mutta joukkueet selvittivät esteen toisensa jälkeen kaivaen itsensä voittoon ajoittain erittäin vaikealta tuntuneista paikoista.
Kauden päätöskierrokselle saavuttiin historiallisessa tilanteessa: City johti sarjaa 95 pisteellä ja Liverpool oli toisena 94 pisteen saldolla. Liverpoolin kannattajat saivat kymmenen minuutin toivonkipinän Brightonin siirryttyä johtoon kotiottelussaan Manchester Cityä vastaan 27. minuutilla, mutta City tasoitti vain minuuttia myöhemmin ja johti ottelua jo puoliajalla. Lopulta voittolukemat kirjattiin vieraille lukemin 1-4 ja kun Liverpool voitti myös oman ottelunsa, ennätysten kirjoihin kirjattiin uusi luku. 97 pistettä on ylivoimaisesti suurin pistemäärä Euroopan suurissa sarjoissa, jolla ei olla voitettu mestaruutta.